keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Seireenit ja merenneidot

Seireenit ja merenneidot


 


Aiheesta on kirjoittanut ja piirtänyt Dame Darcy kattavasti Frightful Fairytales kirjassaan, ja kirjan takakannessa on neito itse kuvattuna merenneidoksi... joka lepää kauniin Querrelle -maisen meripojan sylissä..
     Mutta kuinka kaunis toisinto Basic Instinct / Vaiston varassa oli H. C. Andersenin taas kerran seksistisestä, ahdasmielisen uskonnollisen propagandan heikentämästä, siis sadistisesta sadusta - tällä kertaa Pienestä merenneidosta: mykkä merenneito-raukka lähenee makuhuoneessa rakastamansa prinssin nukkuvaa kroppaa - veitsi kädessään.
     Äitini on merenneito ( Mermaids, 1990 ) on hauska 1960-luvulle sijoittuva kenkä-filmi. Siinä boheemin, mutta jatkuvasti muuttavan vapaa-ajattelija-yksinhuoltajan, joka kerran pukeutuu merenneidoksi, joka ei osaa laittaa poroporvarillista ruokaa, mutta yleensä on aina seireeni,  ( Cher ) vanhempi katolisen hihhuloiva mutta sitten rakastuva tytär tunnontuskineen ( Winona Ryder ) kulkee hirveän rumissa buutseissa, koska on saanut ne isältään - kengät ovat ainoa linkki häneen.  Hänen nuorempi sisarensa ( Christina Ricci ) on toisenlainen merenneito - kilpauimari, ja ehkäpä tuleva Esther Williams ( lempinimeltään Ameriikan merenneito, ja kuulu Acqa Musikaaleista, joissa persoonattomat naiset kuviokelluvat ja taitouivat, joita mm Red Hot Chili Peppersin video Aeroplane parodioi - tai kuolaa. )
     Esther Williamsin vedellisiä musikáaleja - tai jotain sinne päin - ovat:  Laineiden lemmikki ( Dangerous When Wet, 1953 ); Meren jumalatar (  Million Dollar Mermaid, 1952 ), Vedenneito vehkeilee ( Duchess of Idaho, 1950 ); ja Vedenneito ( Thrill of a Romance, 1945 ).
     Seksistisessä historiassamme ei ole pitkäkään aika siitä, kun pojat saivat heittää palloa Linnanmäellä laukaisimeen, jotta merenneito tippuisi veteen.
      Aina erinomaisen rehellísen ja luovan Jack Kerouacin megalomaaninen romaani Desolationin enkelit ( Sammakko 2004 ) on kiihkeä odysseia, jossa korsetteihin pukeutuneet seireenit häiritsevät sukkanauhasäärin matkan tekoa niin, etteivät lokikirjailijan kädet meinaa pysyä peräsimessä.
     Noiden loistavien Coenin poikien odysseiafilmi Voi veljet, missä lienet? ( O Brother, Where Art Thou?, 2000 )  on mukava uusintaversio Odysseuksen harharetkistä. Tietysti hömelö miesporukka pysähtyy reissullansa kun näkevät laulavia naisia lotraamassa varrella virran muka vaatteita pesten.... Tämän kohtauksen kirvoittamana näimmekin kotomaassamme vastaavan siidermainoksen.
    Eikä pojilla soi mikään hälytyskello, vaikka kohtaus on nimikoituna Song of Sirens...
Eivätkö pojat näistä retkistä opi? Pitäiskö heille laittaa mukaan taskut täyteen rusinapullaa, että saavat rusinoita korviin työntää kuten klassikkosarjaa Velipuolikuu sulostuttavat hahmot Vennamo ja Virolainen.... Löydyypi Ylen varsin elävästä arkistosta hakusanoilla: Veikko ja Johannes - Kahvi- ja pelihetki.
     Kauhuelokuvassa She creature ( 2001 ) olemme viktoriaanisen ajan loppupuolella, vuodessa 1905, jolloin suositut friikkishowt, tivolit ja sirkukset esittelivät kummajaisia kansalle. Vanha höppänä kapteeni metsästää merenneitoja, ja hän löytääkin sirkusesityksestä viehkon merenneidon ( Carla Gugini – tuttu teoksista: Sin City, Karen Sisco, Jaded (1996) ), joka laulaa kuin lumoava seireeni. Mutta voi ei, tuo merenneito ei olekaan oikea! Merenneito sirkustirehtööri-sulhasineen saattavat kieseillä ja hevosilla vanhan miehen tämän kotiin – tummanpuhuvaan linnaan, joka nousee jyrkältä törmältä, jonka alla aallot myrskyävät. Vanha mies on kapteeni, joka alkaa muistella menneitä, ja kertoo kielletystä saaresta, jolla merenneidot syntyvät… Eipä aikaakaan kun katselija kuulee loisketta, ja näkee valtavan altaan, jossa vilahtaa viehkeä evä…



Nainen ja vesi populäärikulttuurissa ja mytologiassa:
     Fellinin La dolce vita on kuulu roomalaisen Fontana di Trevin suihkulähteestä, jossa uhkea ja luonnollinen Anita Ekberg pulikoi pitkässä pikkumustassaan. Myöhemmin turistit nakkelivat sinne kolikoitaan. Ei Ekbergin encorea varten, vaan maagisista syistä – että palaisi jälleen kerran Roomaan…
      Jane Campion: Piano – on liian Kaunis, hienovireinen ja symbolinen elokuva… Vaikka piano määrittää naisen luovuutta, ja itsenäisyyttä – onhan hän mykkä traagisen rakkauden vuoksi – hän yks kaks haluaakin heitättää sen syvälle meren pohjaan, eikä traijata rakkaansa luo. Veneestä heitetään mehevä piano, joka muistuttaa toisaalta hyönteistä, toisaalta viktoriaanista naista joka yrittää paksussa hameessa pissata korvessa… Tumma, raskas piano heitetään laidan yli – mutta nostoköysi takertuu päähenkilön hennon nilkan ympärille – ja vetää naisen veden alle. Nainen näyttää kauniilta meduusalta pinnan alla valtavan krinoliinin pullistaman hameen kanssa…

Miksi merenelävät ovat naisellisia?
     Aina elokuvasta Milka alkaen ja päätyen Sirpa Alalääkkölä nimisen lempitaiteilijani teokseen Aino-triptyykki ( 1988 ), jossa pannaan uusiksi seksistinen Kalevala kuvaelma, jossa vanha äijä kahlaa nuoren naisen perässä. Muita kiinnostavia punk-töitänsä: Teräspiikit, 1987; sekä tietysti uudemman kauden työt – pitää näköjään muuttaa ihanaan Uuteen-Seelantiin, jotta voi tehdä taidetta makeasta, aidosta ja rehevästä suomalaisuudesta – joka on  kaukana harmaasta ladonseinästä… Näissä hehkuvissa ja rennolla kädellä tehdyissä työssä suomalaiset nauttivat kesä- ja hiihtolomansa veden ja lumen äärellä, pysähtyvät keväthangille vain katomaan kimmeltävää näkymää, ja vain antavat tukan hulmuta. Saunaillassa ollaan vain tyttöjen kesken, vedessä vilvoitellen, ja katsellen, kun aurinko laskee erämaahan…

Muitakin seireenejä: vOi veljet missä lienet, Odysseus, Xena.... Elokuvat ovat tulvillaan vedellä, tai itse vedessä lotraavia seireenejä - jotka kaikki eivät suinkaan ole aktiivisia viettelijöitä, vaan 95,7 % mieskuvaaja tirkistelee heitä miesohjaajan käskystä – vain miespuolista yleisöä ajatellen. Esimerkiksi auton peseminen on nyky-seireenien suorittamaa rasittavaa viettelyä. Ihmisiä suviyössä… Puhumattakaan suihkussa tapahtuvista ihonpesuaineiden vaahtoisista mainoksista, jossa myydään hygieenisille naisille vartalon pesu- ja kuorinta-aineita alastoman naisen vartaloa ekspoloitaten. Aivan kun naiset eivät tiedä millä pestä, ja mitä. Mieleeni tulee vain yksi 1980- tai 1990-luvun tv-mainos, jossa sporttinen mies pesee itseään, ja vaahto pursuaa.

Myös komediassa Mela kateissa on seireenejä, punapuussa asuvia luontoa, ja rauhaa rakastavia luonnollisestikin puita halaavia luonnonlapsia, jotka haluavat pestä likaisia kulkijoita….

Miksi naisia ahdistellaan oman elementtinsä, veden, äärellä?

Kohtu, elämän alku, alkumeri, lapsivesi, merilinnun munasta syntyy maailma…
naiset pesevät pitkiä hiuksiaan, jotka väreilevät kuin laineet…

Erinomainen orkesteri Nirvana julkaisi hienon levyn Nevermind, jossa on ihastuttava sininen kansi: uimahallissa otettu valokuva, jossa on lähikuva vauvauinnista… Tosin vauva ui hanakasti ongenkoukkuun pistetyn dollarin perässä.
       Poppoo julkaisi myös levyn In Utero, sananmukaisesti Kohdussa, kohdun sisällä, ei vielä syntynyt….

Uima-allas on liukas – slippery when wet? – se on vaarallinen ja seksikäs. What ever.
Kauhuelokuvaklassikossa Kissaihmisiä ( Cat People, 1942 ) on tärkeä uimahalli kohtaus… Sulkemisajan jälkeen pimeä uima-allas viilentää sinne pulahtavan tunteita –mutta hän kuulee outoja ääniä. Ja huomaa, että hänen vaatteensa on sillä välin revitty kappaleiksi – kuin mustasukkaisen naisen tai tiikerin jäljiltä…

Sen uusintaversio Kissaihmisiä ( Cat People, 1982 ) sai minut Sodankylän filmifestivaaleille, olihan siellä itse Paul Schrader, mutta farmarihousut jalassa. Eihän siellä itikoiden keskellä teltassa mitään punaisia mattoja ole millä pistää tanssiksi – kuten myöhemmin Aki-poika.

Myös uusimmassa The X Files: Usko koetuksella ( I Want to Believe, 2008 ) ei kovin kaksisessa elokuvassa ollaan lumen armoilla, ja uimahallissa. Siellä naista uhkaa aina vaarat pinnan alla, ja ovien ulkopuolella…


            Kalamiehiä, merenherroja, merimiehiä,
                    Ahti, Querelle, Näkki

Hervoton komedia miesmalleista eli Zoolander ( 2001 ) esittelee miespuolisen merenneidon – Ben Stillerin näyttelemä malli näyttelee merenneito-miestä mainoksessa – jonka toismiesten baarissa joutuvat näkemään myös tuon mallin hiilikaivoksessa elantonsa rehellisesti ansaitsemat veljet, ja isänsä. Mikä häpeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti