keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tervetuloa Veden vuosi näyttelyyni, joka on tarkoitettu kaikille

Tervetuloa Veden vuosi näyttelyyni, joka on tarkoitettu kaikille - tai aikuisille, luomuille, vihreille, anarkisteille
 kauhun ja popkulttuurin ahmijoille - juuri teille vettä kunnioittaville ja rakastaville kirjatoukille ja leffahamstereille postmodernistisesti ja anakroniksesti, tänään tässä ja nyt, kierrättäen ja planeettaamme ja tulevaisuutta kunnioittaen..




Mikä merkitys veden kierrolla on?

Pohjoisen kirjailija Annikki Kariniemi sanoi: Kaikkien päät eivät kestä jäidenlähtöä - tarkoittaen, että huhtikuu on kuukausista julmin. Tosin vasta toukokuussa talvi loppuu pohjoisessa... Kevät. Suomessa on selkeät vuodenajat. Kuinka kauan?
    Ja mikä vetää suomalaista heikoille jäille, ja juhannuksena kännissä ääliömiehiä seisomaan veneeseen nakki kädessä. Rumat tilastot kertovat asiaa. Kansantarinoissa raiskatut maitotytöt pysyvät hiljaa ja heittäytyvät veteen. Miksi Virginia Woolf kirjoitti Aallokot ja Majakat ja silti käveli veteen?
   Pienenä järven rannalla meitä peloteltiin, ettei saa mennä veteen, ettei Näkki vie.





Merirosvot

Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hii-o-hoi? Hii-o-hoi! Tall Ship Race toi Helsinkiin satamaan upeita
laivoja kesällä 2013, erityisen kaunis oli barokki-aikainen 1600-luvun merirosvolaiva, jonka edessä poseerasi aito merirosvo. Ennen oli miehet Jack Sparroweita? Merirosvoromantiikka kukoisi Adam Antin myötä 1980-luvulla - muutkin uusromantikot kulkivat merirosvon näköisinä. Pirates of Caribbean - Johnny Depp yleisti upean tyylin joka on tuttua Antilta, Andy McCoyltä ja Keith Richardilta, ja mikseipä Jimi Hendrixiltäkin... Huvittavinta oli, että arvostettava Greenpeace-aktivisti Sini Saarela leimattiin merirosvoksi!
Paljon olisi kirveellä töitä... Merirosvoradio oli ennen vanhaan se joka soitti oikeaa musiikkia: rockn ´rollia ja poppia, kuten elokuvassa Merirosvoradio ( Rock the boat ), pidän tavattomasti myös Kurkunleikkaajien saari elokuvasta. Merirosvofanaatikoille on omat verkkosivunsa, verkostonsa ja burleski-tapahtumansa, hyvä niin. merkkarit eli merirosvorahat olivat ennen vanhaan milteipä ainoita irtokarkkeja pohjoisessa: mustia, punaisia ja keltaisia.
     Johnny Depp on näytellyt myös jokirosvoa leffassa Pieni suklaapuoti. Ja merirosvona myös seikkailussa Finding neverland. Missä on Kapteeni Koukun vetovoima? Eri filmatisoinnissa painotetaan eri asioita, esim. leffassa Peter Pan klassinen pahis Kapteeni Koukku esitetään hottiksena - mitä mieltä on varmaan Nemi joka filmatisoinnista ;) Mikä-Mikä-Maa ja krokotiilit.


George Harrison's -- "The Pirate Song" Kurkunleikkajien saari



Merihirviöt / hirviömeri

Vesi, joki, meri - seikkailu merihirviöineen, oikeine ja keksittyineen, tsunamit, Moby Dick, valkoisen valheen ja valkoisen valaan metsästys, Tappajahai, Mikael Niemen romaanissa Veden viemää olemme
tornionjokalaaksossa, ja joessa tapahtuu tsunami, Lontoo tulvii, ja maailmanlopun dystopioissa New York aina peittyy jäähän tai veteen kuten leffoissa 12 apinaa ja A.I. -keinoäly.


Tapaus Abe Sapiens, Hellboy:


Jääkarhu

Näyttelyn kohokohtana oli jääkarhunpennun kuvaaminen Ranualla 2012. Jääkarhua käytetään maailmanlopun symbolina: niin kauan kun ihminen jatkaa tämän planeetan tuhoamista, jäälautat pienenevät ja jääkarhuilta menee koti. Katso itse WWF ja GREENPEACE uusimmat.

A Homeless Polar Bear in London - Ft. Jude Law and Radiohead.

Vaikuttavimpia vesi-kohtauksia elokuvissa: puhdistava / pelottava, arvaamaton sade:

Mielisairaalassa sataa - sisäpuolella: Samuel Fuller: Shock Corridor, -klassikon sadekohtaus. Samuel Fuller on eräs lemppariohjaajistani, vaikken hänen nimeään ole tatuoinut käsivarteeni kuten komediassa Cecil Be Demented opetetaan ;) Toisaalta: Mielisairaalassa sataa - ulkopuolella: kuten leffassa Gothic. Suudelmat sateella kuuluvat romanttiseen ja / tai traagiseen elokuvaan, olemme lähellä kyyneleitä, suurta purkausta, salamointia, kenties luopumista, kuten Aamiainen Tiffanyllä.
     Nuckyn ja Jimmyn viimeisessä kohtauksessa Boardwalk Empire sarjassa tietenkin sataa, korostaen lohduttomuutta. Rocky Horror Picture Show alkaa varsinaisesti kun nuoriparin auto sammuu, ja sataa vanhoja eukkoja, ja salamoi, jonka johdosta pimeässä yössä näkyy kutsuva linna...
Spider-Man seikkailussa märkä pusu ylösalaisin roikkuvalta hämähäkkimieheltä on vähintäänkin sähköinen - siinä vesipisaroitten laulaessa... Tosin Aki Kaurismäki roikkui puusta alaspäin paremmin elokuvassa Valehtelija...                  
     Ahdistavassa jännärissä, nykyajan rikos & rangaistus -teemaa viiltävässä leffassa  Match Point ( 2005 ) on vesisateella tärkeä merkitys kielletyn intohimon kuvaajana, keskellä heinäpeltoa. Sade tuntuu alleviivaan intohimon hetkeä jolloin ylittää rajan, eikä mikään ole niin kuin ennen.
Siksikö kotomaassammekin on suosittu heinälatoa, jonne mennä piiloon myrskyä, joka dramaattisesti jossain puhkeaa..      
     Myös 1990-luvun tärkeimpiin kuuluvassa romanttisessa komediassa Neljät häät ja yhdet hautajaiset rakastavaiset seisovat keskellä katua, toisiaan tuijottaen, vaikka sataisi kuin Esterin veräjästä.

Sade - olikohan se markiisi de?

Misfits - The Devil's Rain video Kaikista kaunein sadekohtaus löytyy elokuvasta My wife is a gangster ( 2001 ) olemme tummassa kaupungissa, pimeään aikaan, ja visuaalisesti huikea taistelukohtaus käydään sateessa… Aasialaiset naispuoliset toimintatähdet ovat mukavaa, ja kauan kaivattua lisää popkulttuuriin… Maggie Cheungin Irma Vep ja Maggie Q:n Vaarallinen tehtävä III ja neljäs Die Hard.. Myös Charlien enkelit - kurvit suoriksi uudessa filmatisoinnissa kolho laiheliini ( creepy thin man jota näyttelee uskomaton Crispin Glover ) saa kohtauksia kirkuen nunnien leikatessa hiuksiaan - tietenkin myrskyssä. Se nyt on niin vaikuttava kohtaus, pimeys jota halkoo sähkönsininen salama.
       Jatkuva, viheliäinen sade ahdistaa ainakin sarjamurhaajaelokuvassa Seven, ja  Blade Runner teoksessa se on peräti happosadetta.

Blade Runner

My Wife Is A Gangster

Sin City
     Sarjakuvassa ja sen filmatisoinnissa Sin City komean graafinen sade piiskaa kuvaruutua jylhästi ja julmasti. Myös lumisade on siinä kaunista – kuten myös sarjakuvassa Lumikko. Vai oliko se myös Silence? Film noirissa, musta elokuvassa, rikoselokuvassa sataa aina. Kuten William Friedkinin ohjaama Killer Joe, jonka katsoin eilen. X Men saagan alussa sataa keskitysleirillä, alleviivaten ja symboloiden kuinka nykyiset X men elokuvat symboloivat monenlaista vähemmistön sortoa.
Mitä ilmastonmuutos sitten tarkoittaa?Onko se oikea rankkasade, joka huuhtoo kaiken tämän saastan pois? kuten suhari Travis Bickle ( keesipäiden kuningas Robert de Niro ) elokuvassa Taksikuski unohtumattomasti enteilee.

Oliko vuoden 2004 joulukuinen tsunami sellainen? Luen par aikaa Blod, svett & dårar kirjaa riemastuttavan
orkesterin Backyard Babies virallisista edesottamuksista. Nokkamies Dregen on musiikkibisneksen viimeisiä aitoja ihmisiä, ja kirjan epilogissa hän kuvaakin tunnelmiaan selvittyään tsunamista. Kuinka aallot tuovat takaisin.

Oliko se nykyajan vedenpaisumuskertomus kuten mesopotamialainen eepos Gilgameš, vedenpaisumuskertomus, joka sinänsä kopioitiin suoraan raamattuun.
     Mitä symboloi minisarja Lontoo tulvii? Entä Day after tomorrow ja A.I.? Puhumattakaan animaatiosta Iceage, suomennettuna Jääkausi.  The ice age is coming lauloi Clash jo aikoja sitten. Jo tietäen.
Takaisin sateeseen…. Black rain elokuvassa on kauneinta Iggy Popin kylmiä väreitä nostattavan viisun Livin´on the edge of the Night  lauseen jossa musta sade laskee maahan....
     Musiikkivideolla sade on kauneimmillaan tumman puhuvassa musiikkivideossa eli Hardcore Superstar: Have you been around, jossa sadepisarat kiiltävät mustalla, lakritsimaisella latexilla.  
Tietysti klassikkobiisi Cult: Rain on sanallisesti sitä itseään. Lyriikoissa minää polttelee kuin aurinko aavikolla, ja hän odottaa, ja on odottanut kauan, että taivaat aukenisivat, ja seuraisi vilvoittavaa sadetta.....  Sanoissa risteilevät vuorottelen sade ( rain ) ja nainen ( her ).....                
Saman tyylistä symboliikkaa on Pelle Miljoonan laulussa Tahdon rakastella sinua...          


Mikä on hauskin sadekohtaus?

Ainakin nerokkaassa 1970-luvun Frankenstein junior elokuvassa on sellainen. Frankesteinin suvun tuorein vesa ei halua millään muotoa astua isänsä jalanjalkiä, ja sanookin että nimensä lausutaan Fronkenstiin ( toisista syistä kuin Emiilia Vileeen ja Hyacint Bukeee ), mutta ajan kanssa veri vetää öiselle, kylmälle hautuumaalle kuokkimaan. Frankenstein ( mainio Gene Wilder ) marisee tilanteen surkeutta. Hänen apurinsa, tietystikin kyttyräselkäinen Igor ( lausutaan Aigoor ) sanoo, että asiat voisi olla huonomminkin. Voisi sataa. Totta kai silloin jyrähtää….

Hurjinta sadettaa saadaan varmaan Ilmestyskirja. Nyt. elokuvassa...        
Vai oliko se sitten Monsoon Wedding puoli-bollywoodfilkassa joka nimensäkin puolesta on monsuunihäät...
                           Sadetta mä kuuntelen... Laulavat sadepisarat - vesi on loppumaton kaivo iskelmille ja pop-musiikille. Mahtava peräsin ja pulleat purjeet. Sunnuntaina sataa aina.        
Joillekin saataa aina kaatamalla niskaan kylmää vettä kuten John Cusackille - tsekkaa vaikka herran IMDb ja youtuben fäniviideot.      
      Hienossa elokuvassa Lady in Water pohditaan, miksi elokuvien kohtaukset tapahtuvat sateessa. Mitä sade symboloi….

Vesi lempikirjoissani

Dracula - kreivi Dracula saapuu kaukaisesta ja maagisesta itä-Euroopasta tuhotakseen modernin Lontoon sykkeen. Frankenstein - tarinassa matkaan kohti suurta ja valkoista Pohjoista. Juri Rytheun Ihmisusi tapahtuu mm ajelehtivalla jäälautalla.

Synkkä ja myrskyinen yö linkissäni 1
Synkkä ja myrskyinen yö linkissäni 2

Maaginen vesi, portaali, nuoruuden lähde

Myös Indiana Jones seikkaili nuoruuden lähdettä hakiessa. Aku Ankka taas oli surkeana kun löysi nuoruuden lähteeltä kolmelta rakkaasta, mutta pirullisesta veljenpojastaan jäljellä vain lippalakit ja munat – olivat ankanpojat taantuneet niin kauas nuoruuteen… ¨
     Niin ikään riemastuttavan ladyn Dawn French kirjoittama ja tähdittämä komediasarja Dibleyn kirkkoherra sisälsi maagisen vetisen portaalin: kirkkoherra Geraldine vakoili salaa tuoretta poikaystäväänsä pellon pieltä pitkin, ja jottei hän olisi paljastunut, hän hyppäsi syvään, mutaiseen ja todella syvään kuoppaan – mitäpä ei rakkauden takia tekisi. Tai ettei menettäisi kasvojaan.
     Varsinainen maaginen lähde on Catweazle nimisen velhon bongaama lätäkkö – jos sinne hyppää 1100-luvulla, niin sieltä nouseekin 1900-luvulla.
      Suuri sininen, Atlantis ja Cousteaun dokut saavat meidät jonnekin ihanaan, viileään tilaan. Onko se kohtu, alkuhämärä, meren synty vai mikä, mutta siellä on rauhallista, ja turvallista.
     Sauvojärvessä on kaksoispohja, näin saamelaisessa perinteessä kerrotaan, ja se on kiehtonut minua. Varsinkin kun kävelin pohjoisen järven pohjassa, ja tunsin käveleväni järjestyneiden kivien päällä… Kuin kävelisin linnanmuuria pitkin… Onko siellä vainajien maa?


Vastavirtaan vain lohet uivat…

Jokien valjastaminen on lappilaisessa taiteessa selkeän symbolista, kuinka persoonallisuus ja perimä rikotaan, taitetaan, poistetaan…. Kuten esim. Annikki Kariniemi nimisen kirjailijan töissä. Nyt on hankala saada
käsiinsä hänen eräkirjojaan - joissa olisi vielä kuvitetut kansipaperit tallella.
    Tollokomedian maneerinen rasittavuus Leslie Nielsen muuten ui lohena vastavirtaan parodiassa Takaa haettu ( Wrongfully Accused, 1998) – tosin olen nähnyt vain trailerin… Se perustuu jännäriklassikkoon Takaa-ajettu ( The Fugitive, 1993 ), mutta Nielsenin versiossa pahis on yksijalkainen, -kätinen ja vieläpä –silmäinenkin…

Mister Märkäpaita Colin Firth 


Mister Märkäpaita Colin Firth / Ylpeys & ennakkoluulo - tämänkö takia tätä katsotaan joka joulu ;) muista myös Valmont ja moni muu märkäpaitainen kohatus herralta, mm vetreässä St. Trinians komediassa.

 

Pride and Prejudice : The Lake Scene (Colin Firth Strips Off)


Vesi musiikkivideoissa ja mainoksissa: eroottisuus tai haikeus

Muotikuvaaja Herb Ritts ohjasi myös kauniin rakeisia mustavalkoisia musiikkivideoita 1990-luvulla, kuten Madonna: Cherish, ja Chris Isaak: Wicked Game. Niissä leikittiin kepeästi rannalla osana merta kuten Madonnalla, tai sitten tunnettiin viiltävää tuskaa. Pilvet ja aallot vyöryivät kuin tunteet konsanaan. Niin ikään kuvaaja Bruce Weberin ohjaama Pet Shop Boys: Being Boring vai oliko se bored.. oli haikeankaunista ja surullisen ikuista mustavalkoista musiikkivideon klassikkoainesta. Vedellä ja kylpyvaahdolla lotrataan tosin sisätiloissa… Splish splash I was taking a bath...

Kautta rantojen ja vuosituhanten on miesten partavesimainoksissa pärskinyt puhdas vesi, joka noryy pyykkilautavatsoilla.... Uusin tälläinen Armanin tyylikäs mainos hidastettuine kuvineen pyörii tv:ssä par aikaa. Myös Philipsin uusin partakonemainos on sinisen, mutta myös hopeansävyinen - siinä naiskyborgi hivelee ihmismiehen jämerää leukaperää - sateen tihkuessa.... Olemmeko liukumassa yksioikoiseen minimalismiin? 2000-luvun mainoksessa uusi tuttavuus Adrian Grenier mainostaa JC-vaatefirmaa: olemme rennoissa juhlissa jossa soi Sladen takuuvarma Mama weer all crazee now, ja vahingossa Adrian tönäisee naikkosta, ja hups - drinkki kastelee kiihtyneen naisen lempifarkut. Pörröpää lupaa pestä naisen farkut saaden aikaan naisten massahysterian, joissa farkkuja riisutaan....

Gay-estetiikka on tullut tutuksi ikonisista merimies-hahmoista, kuten Jean Genet: Querrelle, jonka Rainer Werner Fassbinder filmasi. Tämä toistuu Jean-Paul Gaultierin partavesimainoksissa ja -pulloissa. Eikä parane unohtaa fetisististä Turbonegro orkesteria!


Vesi ja erotiikka: Afrodite ja Daniel Craig

Daniel Craigin tähdittämä Casino Royale ( 2006 ) oli tulvillaan vesielementtiä, kun taas Quantum of Solace ( 2008 ) oli silkkaa maaelementtiä kuivine aavikkoineen. Casino Royalen tärkeimmässä kohtauksessa olemme upean, puhtaan, tyrskyävän meren rannalla - ja uusin James Bond nousee aalloista... Hyvin rauhallisissa turkooseissa boxerimallisissa uimahousissaan - totaalisen kimmoisana ja traagisena... Tästä minulla ei ole tulopoliittisista ja tekijänoikeudellisista syistä lainkaan visuaalista materiaalia, mutta tätä kohtausta on miksattu Youtubeen runsaan laisesti. Ei muuta ko nauttimaan pöydän antimista!
    Vihdoinkin 2000-luvun Bondeissa on meille feministeille ensiksikin subjektiivista silmänruokaa - vakavan ja rujon karismaattisen Craigin myötä, ja naispuolisia toimintatähtiä on onneksi alkanut vilistä myös tässä genressä. Enää ei kommarikimma vaihda takkia ja leiriä agentti 007:n nähdessään, eivätkä lesbot muutu heteroiksi, vaan olemme lähellä realismia - tämä Bond ei välitä, onko hänen martininsa ravistettua vai sekoitettua...
    Tomb Raider elokuvat tuntuvat olevan ponnahduslautoina uudehkoille miespuolisille tulokkaille kuten Gerry Butler ( Oooperan kummitus, Dracula 2000, 300 ) ja mainittu Daniel Craig, joka kinnitti totaalisena huomion juuri vesikohtauksessa - vesi tuntuu olevan hänen elementtinsä...

Alasti öisessä sateessa tanssivat naiset ovat tuttuja lempikirjoistaní

ja -elokuvistani kuten teoksesta Linnanneidon lokirja, jota J. K. Rowlins mainosti maailman parhaimmaksi kirjaksi, eikä kovin kaukana arvioissaan ollutkaan...

Afrodite

Myös erinomaisen viihdyttävässä ja hilpeässä musikaalissa Mamma Mia ( 2007 ) on Afroditellä tärkeä merkitys - maa tärisee, ja kliimaksissa vesi pulppuaa läpi harmaimman kivenkin - Afrodite hyväksyy häät.... Varsinaisena teatterimusikaalina Mamma Mia ei koskaan kiinnostanut minua, vaikka olen Oopperan kummitukset, Cabareet ja The Producerit kolunnutkin... Ja ABBA kuuluu olennaisena osana menneisyyteen - ja nykypäivään. Kreikan sinisen puhtaan meren lahden poukamissa kuvattu elokuva ei ole pelkkää hömpän pömppää, vaan kuten ABBAn teksteissäkin - voimme olla lähellä kreikkalaista tragediaa.

Seireenit ja merenneidot:

Aiheesta on kirjoittanut ja piirtänyt Dame Darcy kattavasti Frightful Fairytales kirjassaan, ja kirjan takakannessa on neito itse kuvattuna merenneidoksi... joka lepää kauniin Querrelle -maisen meripojan sylissä..
     Mutta kuinka kaunis toisinto Basic Instinct / Vaiston varassa oli H. C. Andersenin taas kerran seksistisestä, ahdasmielisen uskonnollisen propagandan heikentämästä, siis sadistisesta sadusta - tällä kertaa Pienestä merenneidosta: mykkä merenneito-raukka lähenee makuhuoneessa rakastamansa prinssin nukkuvaa kroppaa - veitsi kädessään.
     Äitini on merenneito ( Mermaids, 1990 ) on hauska 1960-luvulle sijoittuva kenkä-filmi. Siinä boheemin, mutta jatkuvasti muuttavan vapaa-ajattelija-yksinhuoltajan, joka kerran pukeutuu merenneidoksi, joka ei osaa laittaa poroporvarillista ruokaa, mutta yleensä on aina seireeni,  ( Cher ) vanhempi katolisen hihhuloiva mutta sitten rakastuva tytär tunnontuskineen ( Winona Ryder ) kulkee hirveän rumissa buutseissa, koska on saanut ne isältään - kengät ovat ainoa linkki häneen.  Hänen nuorempi sisarensa ( Christina Ricci ) on toisenlainen merenneito - kilpauimari, ja ehkäpä tuleva Esther Williams ( lempinimeltään Ameriikan merenneito, ja kuulu Acqa Musikaaleista, joissa persoonattomat naiset kuviokelluvat ja taitouivat, joita mm Red Hot Chili Peppersin video Aeroplane parodioi - tai kuolaa. )
     Esther Williamsin vedellisiä musikáaleja - tai jotain sinne päin - ovat:  Laineiden lemmikki ( Dangerous When Wet, 1953 ); Meren jumalatar (  Million Dollar Mermaid, 1952 ), Vedenneito vehkeilee ( Duchess of Idaho, 1950 ); ja Vedenneito ( Thrill of a Romance, 1945 ).
     Seksistisessä historiassamme ei ole pitkäkään aika siitä, kun pojat saivat heittää palloa Linnanmäellä laukaisimeen, jotta merenneito tippuisi veteen.
      Aina erinomaisen rehellísen ja luovan Jack Kerouacin megalomaaninen romaani Desolationin enkelit ( Sammakko 2004 ) on kiihkeä odysseia, jossa korsetteihin pukeutuneet seireenit häiritsevät sukkanauhasäärin matkan tekoa niin, etteivät lokikirjailijan kädet meinaa pysyä peräsimessä.
     Noiden loistavien Coenin poikien odysseiafilmi Voi veljet, missä lienet? ( O Brother, Where Art Thou?, 2000 )  on mukava uusintaversio Odysseuksen harharetkistä. Tietysti hömelö miesporukka pysähtyy reissullansa kun näkevät laulavia naisia lotraamassa varrella virran muka vaatteita pesten.... Tämän kohtauksen kirvoittamana näimmekin kotomaassamme vastaavan siidermainoksen.
    Eikä pojilla soi mikään hälytyskello, vaikka kohtaus on nimikoituna Song of Sirens...
Eivätkö pojat näistä retkistä opi? Pitäiskö heille laittaa mukaan taskut täyteen rusinapullaa, että saavat rusinoita korviin työntää kuten klassikkosarjaa Velipuolikuu sulostuttavat hahmot Vennamo ja Virolainen.... Löydyypi Ylen varsin elävästä arkistosta hakusanoilla: Veikko ja Johannes - Kahvi- ja pelihetki.
     Kauhuelokuvassa She creature ( 2001 ) olemme viktoriaanisen ajan loppupuolella, vuodessa 1905, jolloin suositut friikkishowt, tivolit ja sirkukset esittelivät kummajaisia kansalle. Vanha höppänä kapteeni metsästää merenneitoja, ja hän löytääkin sirkusesityksestä viehkon merenneidon ( Carla Gugini – tuttu teoksista: Sin City, Karen Sisco, Jaded (1996) ), joka laulaa kuin lumoava seireeni. Mutta voi ei, tuo merenneito ei olekaan oikea! Merenneito sirkustirehtööri-sulhasineen saattavat kieseillä ja hevosilla vanhan miehen tämän kotiin – tummanpuhuvaan linnaan, joka nousee jyrkältä törmältä, jonka alla aallot myrskyävät. Vanha mies on kapteeni, joka alkaa muistella menneitä, ja kertoo kielletystä saaresta, jolla merenneidot syntyvät… Eipä aikaakaan kun katselija kuulee loisketta, ja näkee valtavan altaan, jossa vilahtaa viehkeä evä…



Nainen ja vesi populäärikulttuurissa ja mytologiassa:

     Fellinin La dolce vita on kuulu roomalaisen Fontana di Trevin suihkulähteestä, jossa uhkea ja luonnollinen Anita Ekberg pulikoi pitkässä pikkumustassaan. Myöhemmin turistit nakkelivat sinne kolikoitaan. Ei Ekbergin encorea varten, vaan maagisista syistä – että palaisi jälleen kerran Roomaan…
      Jane Campion: Piano – on liian Kaunis, hienovireinen ja symbolinen elokuva… Vaikka piano määrittää naisen luovuutta, ja itsenäisyyttä – onhan hän mykkä traagisen rakkauden vuoksi – hän yks kaks haluaakin heitättää sen syvälle meren pohjaan, eikä traijata rakkaansa luo. Veneestä heitetään mehevä piano, joka muistuttaa toisaalta hyönteistä, toisaalta viktoriaanista naista joka yrittää paksussa hameessa pissata korvessa… Tumma, raskas piano heitetään laidan yli – mutta nostoköysi takertuu päähenkilön hennon nilkan ympärille – ja vetää naisen veden alle. Nainen näyttää kauniilta meduusalta pinnan alla valtavan krinoliinin pullistaman hameen kanssa…

Miksi merenelävät ovat naisellisia?

     Aina elokuvasta Milka alkaen ja päätyen Sirpa Alalääkkölä nimisen lempitaiteilijani teokseen Aino-triptyykki ( 1988 ), jossa pannaan uusiksi seksistinen Kalevala kuvaelma, jossa vanha äijä kahlaa nuoren naisen perässä. Muita kiinnostavia punk-töitänsä: Teräspiikit, 1987; sekä tietysti uudemman kauden työt – pitää näköjään muuttaa ihanaan Uuteen-Seelantiin, jotta voi tehdä taidetta makeasta, aidosta ja rehevästä suomalaisuudesta – joka on  kaukana harmaasta ladonseinästä… Näissä hehkuvissa ja rennolla kädellä tehdyissä työssä suomalaiset nauttivat kesä- ja hiihtolomansa veden ja lumen äärellä, pysähtyvät keväthangille vain katomaan kimmeltävää näkymää, ja vain antavat tukan hulmuta. Saunaillassa ollaan vain tyttöjen kesken, vedessä vilvoitellen, ja katsellen, kun aurinko laskee erämaahan…

Muitakin seireenejä: vOi veljet missä lienet, Odysseus, Xena.... Elokuvat ovat tulvillaan vedellä, tai itse vedessä lotraavia seireenejä - jotka kaikki eivät suinkaan ole aktiivisia viettelijöitä, vaan 95,7 % mieskuvaaja tirkistelee heitä miesohjaajan käskystä – vain miespuolista yleisöä ajatellen. Esimerkiksi auton peseminen on nyky-seireenien suorittamaa rasittavaa viettelyä. Ihmisiä suviyössä… Puhumattakaan suihkussa tapahtuvista ihonpesuaineiden vaahtoisista mainoksista, jossa myydään hygieenisille naisille vartalon pesu- ja kuorinta-aineita alastoman naisen vartaloa ekspoloitaten. Aivan kun naiset eivät tiedä millä pestä, ja mitä. Mieleeni tulee vain yksi 1980- tai 1990-luvun tv-mainos, jossa sporttinen mies pesee itseään, ja vaahto pursuaa.

Myös komediassa Mela kateissa on seireenejä, punapuussa asuvia luontoa, ja rauhaa rakastavia luonnollisestikin puita halaavia luonnonlapsia, jotka haluavat pestä likaisia kulkijoita….

Miksi naisia ahdistellaan oman elementtinsä, veden, äärellä?

Kohtu, elämän alku, alkumeri, lapsivesi, merilinnun munasta syntyy maailma…
naiset pesevät pitkiä hiuksiaan, jotka väreilevät kuin laineet…

Erinomainen orkesteri Nirvana julkaisi hienon levyn Nevermind, jossa on ihastuttava sininen kansi: uimahallissa otettu valokuva, jossa on lähikuva vauvauinnista… Tosin vauva ui hanakasti ongenkoukkuun pistetyn dollarin perässä.
       Poppoo julkaisi myös levyn In Utero, sananmukaisesti Kohdussa, kohdun sisällä, ei vielä syntynyt….

Uima-allas on liukas – slippery when wet? – se on vaarallinen ja seksikäs. What ever.
Kauhuelokuvaklassikossa Kissaihmisiä ( Cat People, 1942 ) on tärkeä uimahalli kohtaus… Sulkemisajan jälkeen pimeä uima-allas viilentää sinne pulahtavan tunteita –mutta hän kuulee outoja ääniä. Ja huomaa, että hänen vaatteensa on sillä välin revitty kappaleiksi – kuin mustasukkaisen naisen tai tiikerin jäljiltä…

Sen uusintaversio Kissaihmisiä ( Cat People, 1982 ) sai minut Sodankylän filmifestivaaleille, olihan siellä itse Paul Schrader, mutta farmarihousut jalassa. Eihän siellä itikoiden keskellä teltassa mitään punaisia mattoja ole millä pistää tanssiksi – kuten myöhemmin Aki-poika.

Myös uusimmassa The X Files: Usko koetuksella ( I Want to Believe, 2008 ) ei kovin kaksisessa elokuvassa ollaan lumen armoilla, ja uimahallissa. Siellä naista uhkaa aina vaarat pinnan alla, ja ovien ulkopuolella…

 Kalamiehiä, merenherroja, merimiehiä,Ahti, Querelle, Näkki

Hervoton komedia miesmalleista eli Zoolander ( 2001 ) esittelee miespuolisen merenneidon – Ben Stillerin näyttelemä malli näyttelee merenneito-miestä mainoksessa – jonka toismiesten baarissa joutuvat näkemään myös tuon mallin hiilikaivoksessa elantonsa rehellisesti ansaitsemat veljet, ja isänsä. Mikä häpeä.




Meriseikkailut - periskooppi pystyssä

Odysseuksen harharetket. Kirke ja Kalypso. Neito joka satamassa.
     Odysseus oi urhea urhea itkeä pillittää rannalla istuen, Kalypsolta säälipiparia kerjäten. Odysseus kaipaa vaimoaan just joo, mutta pillityksen ja henkevänä keskustelun jälkeen jatkaa intiimiä suhdettaan Kalypson kanssa.
      Mitä tarkoittaa se, että Odysseus antaa sitoa itsensä  tiukasti mastoon, jotta vain hän saa kuulla seireenien lumoavaa laulua? Kunnon sm. Miehistö tekee työnsä. Rusinat korvissa.
      Olen pitänyt seireenin ääninä heitä: Björk, Diamanda Galas ja Van Helsing ( 2004 ) elokuvan Zuzana Durdinova.
     Sinbad merenkävijä ( 1947 ) elokuvassa meri hehkuu technicolorissa vihreän ja sinisen sävyissä, että takaraivoon sattuu… Douglas Fairbanks Jr panee parastaan pääroolissa, ja tietenkin olemme Alkesanteri Suuren aarteiden perässä – kuin myös haudanryöstäjä Lara Croft myöhemmin. Douglas Fairbanks Jr on varsin sopevan paahtunut, ja eksoottinen ilmestys ulkoilmaihmisenä. Mutta Douglas Fairbanks Jr etsii salaperäistä saarta, ja maagista lähdettä…
     Klassikko Hiljaa virtaa Don alkaa, kun kasakka pesee virrassa jalkojaan, ja juottaa hevostaan, ja nainen ottaa vedestä kaksi painavaa ämpäriä olkapäilleen ja alkaa raahata niitä kotiin.
     Virta häämöttää romanssien ja sotien taustalla sykkivänä janana.
Kyllä ne ruotsalaiset osaavat – ainakin keksiä formaatteja – ideana sarja Robinson oli mainio, ja tuore.

Salaperäinen saari

kiehtoo monen tarinan takana… King Kong, Tohtori Moreaun saari, Kreivi Zaroffin koirat… ja näistä tehdyt Simpsons parodiat - mm halloween-jaksoissa.
     Eksoottiselle saarelle on päästävä, vaikka sinne menoa on varoitettu – tai mikä parasta – sitä ei löydy edes kartalta… On siis uskottava itseensä, ja pakkomielteeseensä…
     Totta kai suosikki Bond-roistolla nimeltä Scaramanga on Kultaisen aseensa lisäksi oma upea saarensa, jonka jyrkänteisiin louhittu moderni lukaali kiiltää 1970-luvun huipputeknologiaa… Vaarilla on saari, se oma saari on. Mintä saaren valtias puoliorvon Peppi Pitkätossun isä on?
     Mikä aarteessa kiehtoo? Kurkunleikkajien saari. Mitä ottaisit mukaan autrolle saarelle? Haaksirikko! Sininen laguuni, Lost, Cast Away, Swept away ja mitä niitä onkaan.
   

Veden vuosi ammeessa 1-2

Olen nähnyt monen herran kylvyssä, ihanaa... Ja näkyypä - melkeinpä -aaa... Popkulttuurissa.
Olen nähnyt Gary Oldmanin kylvyssä, ihanaa, ja siellä näkyy melkeinpä aah - Tim Roth.
Rosencrantz & Guildenstern (Bath Steam Windmill): eri hieno Shakespeare tulkinta mutta kovin hämärä - kumpi oli kampi ;)



     Miksi Roope Ankka kylpee rahassa? Kirjaimellisesti.

Vesi ja kauhu: yliluonnolline, sarjamurhaajat ja naisen raivo, kosto:


Varsinkin modernissa japanilaisessa kauhussa tumma vesi, ja valtoimenaan liuhuavat mustat hiukset pelottavat. Japanilaisessa kauhuelokuvassa Ringu kaivo on pahan väylä meidän maailmaamme. Vaikka luulisi kaivon sisältävän puhdasta, raikasta vettä – ei aina ole niin. Kaivon pitäisi olla Wishing Well, toivomuskaivo, hyvän väline.
     Pahuus nousee vanhasta kaivosta mustine pitkine hiuksineen kohti meitä.
Myös soikea peili on täydellinen kehä Ringussa. Evil Dead kauhuklassikossa päähenkilö koskettaa peilikuvaans - joka on nestemäinen. Kauhu kumpuaa painajisista ja muista hurjista unista, ja vapaasta alitajunnasta.
    Kylpyamme voi olla hyvinkin ahdistava paikka, näyttävä rikospaikka, ja draamassa kuten Downton Abbey kylpyammeesta noustessa liukastuminen voi aiheuttaa keskenmenon - katalan kamaripiian tarkoin sijoitetusta saippuasta johtuen. Vankilapätkissä vitsaillaan aina, ettei suihkussa saa tiputtaa saippuaa.

Tukkijoella romantiikkaa ja aistivoimaiset kylpylät:

Hamam turkkilainen kylpylä elokuva näyttää toisenlaista triangelidraamaa.
Dario Argenton Oopperan kummitus ( Il Fantasma dell'opera ) näyttää kylpylän paikkana jossa voi todella rentoutua, ja kinastella, kumpiko nyt on parempi: Rimbaud vai Baudelaire..
     Niin ikään Avengers - Me kostajat filmatisoinnissa vanhan ajan britti knallipäinen herrasmies ja salainen agentti sateenvarjoineen eli John Steed ( Ralph Fiennes ) näyttää, mitä herrasmiehen päivän kuuluu - nautinto kylpylässä, tietenkin.
     Puhumattakaan mainiosta sarjasta Pikku Britannia. Siinä on oivia groteskeja, lihaisia naistyyppejä, kuten esimerkiksi hävytön Bubbles DeVere, jolla on permanent vacation ihanassa kylpylässä, vaikkei hän laskuja maksaisikaan.... Hän alituiseen ahdistelee kylpylänjohtajaa ja muita kaksilahkeisia…
     Tornionjokilaaksolaisen Väinö Katajan hypersuosittu romaani Koskenlaskijan morsian ( 1914 ) filmatisoitiin mykkäversiona ensin vuonna 1922, jolloin ohjaajana oli Erkki Karu, ja videokasetin takakannessa on pätkä Svenska Dagbladetin v. 1923 arvostelusta, jossa mainitaan, kuinka ” mestarisella tavalla ohjaaja on osannut sovittaa juoneen uskaliaat ja hurjat laskut kuohujen läpi ”….
     Myöhäisempi versio ( 1937 ) lienee kuuluisampi Tauno Palon johdosta.
Tässä tarinassa on romantiikkaa ja jännitystä. Torniolaakson hurja, poikkeava virta antaa elannon kuten Niili ikään. Vaikka kummatkin elokuvat on kuvattu kaukaa oikeista tornionjokilaakson koskista… Etäisyyttä siis on.
     Ulkopuolelta tulevat raavaat vieraat miehet häjyt –asuissaan tulivat töihin tukkijoelle… Kahlita koski, hallita koskea… Nämä uudet kiinnostavat miehet toivat pyyhältäen virikettä uneliaisiin pikku kyliin. He olivat vapaata riistaa… No ei vaineskaan. Miehet tekivät töitä henkensä edestä - välillä toimien jopa akrobaatteina tukin päällä… ja naiset vain siveliäät huivit tiukasti päässä jauhoivat kahviböönia.
     Jännitteitä luo ahdasmielinen ja painostava - siis tietenkin hihhuli pohjoinen yhteisö.
Myös Timo K. Mukka jatkoi näitä romanttisia ja jännittäviä tarinoita, runoissaan, joissa kauniin kuulaina piirtyi pohjoinen mieli, ja vuorotellen groteski lihallisuus. Kalervo Palsalla romantiikka, tai paremminkin nekromantiikka oli jo kuollut, hylätty, ja outo käsite. Pellot paketeissa, laudat ikkunoissa, ja lumi, joka sataa peräkammarin pojan viimeiseen huoneeseen…
     Hiljeneekö koski talveksi?? Ennen vanhaan kun joet jäätyivät tarpeeksi paksuiksi ne toimivat teinä, jota pitkin mentiin reellä tai sittemmin Polski-Fiateilla.

    Millaista on joutua virran armoille? 

Syvä joki… vie syvälle inhimillisyyden ja epäinhimillisyyden alkulähteille.
     Simpsonit sarjassa sankarina - ja helposti samaistettavissa olevana virheitä tekevänä antisankarina - on Homer ( siis miltei Homeros ) joka eksyy aina välillä odysseoillaan… Eräässäkin tarinassa hän pakkaa perheensä mukaan pinkkiin koslaansa, aloittaa reippaan autoretken, lauleskelee hyväntuulisesti Fallerii falleraa, ja piittaamatta älykkäämmistä perheidensä jäsenistä ( siis vaimo ja tytär ), ja heidän neuvoista, ajaa miten sattuu korven läpi kuin puskutraktori, ja tietenkin ajaa autonsa keskelle jokea, joka muuttuu hurjaksi virraksi, ja eiköhän sieltä ole vesiputouskin tulossa…

Vesiseikkailuja: Haudanryöstäjiä, ja kuumia suihkuja:

Haudanryöstäjä Lara Croft samannimisessä elokuvassaan hyppää vesiputoukseen – vaikka vireellä seisoo itse Daniel Craig. Aiemmin Daniel aarteenetsijän roolissaan on nautinnollisessa suihkussa - mutta voi kauhistus, joku on vienyt pyyhkeen… Alaston hurmuri hakee pyyhettä ympäri huonetta, kunnes palaa suihkukopilleen, jonka seinän höyryyn Lara on kirjoittanut sanan PETTURI.
     Vesi todellakin on Craigin elementti. Vaikka Laran tavattuaan hän joutuukin menemään kylmään suihkuun.
     Olemme Siperiassa paikassa, jossa aika tekee pienen lenkin…
Jotenkin mieleen tulee 1970-luvun vauhdikas seikkailuelokuva Sinbad ja tiikerinsilmä, jossa myös jään keskeltä etsitään salaista temppeliä… Vai oliko se vuoden 1974 Sinbad merenkulkija??
   

Kauhuelokuvien kylpyhuoneet ja peilit:

Kauhuelokuvissa kylpyhuone on pelottava paikka – vaikka huone on varattu, occupied, siis lähinnä valloitettu, täysin oma tila, viimeinen suoja, lukittu huone lukitun huoneiston sisällä… - sinne hulluksi tullut isukki voi yrittää tulla kirves kädessä oven läpi iskien kuten teoksessa Hohto. Miksi se on pelottava paikka? Koska olemme nähneet elokuvan Psyko? Koska olemme lukinneet oven, ja luulemme olevamme yksin. Olemme alasti ja haavoittuvaisina. Ja koska vesi kohisee, me emme kuule vieraita askelia. Tai shampoota on silmissä.
     Kauhuun kuuluu suihkun jälkeen peiliin katsominen. Olemmeko tallessa? Kauniita? Puhtaita? Yksin?? Luotammeko peilikuvaamme? Miltä näyttää Amerikan Psykon peilikuva? Hyvinhoidetulta.

Peili on tietenkin vesihöyryn peitossa, ja päähenkilö / uhri pyyhkii höyryn kädellään. Voimme nähdä peilikuvassa hirviön ( joka voi olla sama kuin passikuvissa esiintyvä hirviö ), tai uuden hirviön, vieraan muukalaisen, jolla on kädessään kiiltävä veitsi tai tuorein sanomalehti.

Tätä taisi versioida Phantom of the Paradise – aavemusa elokuva, jossa itsestään suuria luulevan kerubin pyöreää laulajamiestä tärveltynyt Oopperan kummitus häiritsee suihkussa, ja työntää hänen suuhunsa koomisesti karhupumpun – tätä kohtausta on plagioitu onnistuneesti The Simpson´s sarjassa, jossa Homerin suuhun työnnetään koomisesti vessaharja.

Myös Mel Brooksin ihanassa Hitchcockin parhaimpia kohtauksia parodioivassa komediassa High Anxiety on kohtaus, jossa hermoheikko heppu iskee hotellin suihkussa olevaa miestä ( Mel Brooks isse ) tuoreella sanomalehdellä, joka on kääritty tötteröksi. Ja painomuste leviää suihkuveteen lähikuvassa kovin Psykon tavalla…

Salaisuus pinnan alla:

Jos palaan höyryiseen peiliin – siihen yleensä piirtyy varoittava viesti. Kuten naisille suunnatussa kauhuelokuvassa Salaisuus pinnan alla on perusgoottilaista kuvastoa hyväkseen käyttävä trilleri. Meillä on mukava minestrone: uuteen [ tai vanhasta, tunkkaisesta talosta on remontoitu uusi, valkea, moderni talo ] taloon järven rannalle muuttaa nainen joka huomaa talossa kummittelevan. Onko nainen tulossa hulluksi, muuttuuko hänen persoonallisuutensa, anastaako joku toinen hänen persoonallisuutensa, vai saako hän tosiaan viestejä tuonpuoleisesta? Saamme monenlaista vinkkiä jotta hämmentyisimme, emmekä vaihtaisi kanavaa: naisen postraumaattinen tila onnettomuuden jälkeen voi kenties saada aikaan hallusinaatiota tai neurologisia poikkeamia? Aikuiseksi kasvanut tytär muuttaa pois kotoa joten nainen haluaa huomiota? Hänen hullutiedemies -puolisonsa tekee arvokasta työtä pitkiä päiviä - haluaako nainen sabotoida miehen uraa, ja miksi? Siksikö, että nainen itse lopetti loistavan muusikonuransa ulkomaidenkiertueineen mennessään naimisiin? Ja niin edelleen. Tarina hitchkokataan aluksi sekä Psyko- että Takaikkuna -maisesti uusien naapurien tirkistelyllä [ murhaako naapurimies vaimonsa ] kuin pelottavalla kylpyhuoneella yliluonnollisuutta unohtamatta.

Vessahuumoria:

Komedioissa uusioperheen vessajonot ovat toistuváa naurun aihetta. Jos nainen viipyy vessassa, hän viipyy aina liian pitkään tarinan mielestä. Jos teinipoika viipyy liian pitkään – heti ollaan kyselemässä, mitä sinä kuppaat siellä. Erinomaisessa komediassa Todella upeeta hieno kylppäri on viimeinen ja ainoa paikka jossa kaverukset Edie ja Patsy voivat olla rauhassa, ja poissa kunniallisten ja lakia kunnioittavien veronmaksajien ( kuten Edien tyttären ) pössytellä, vetää kokkelia tai överit, tai vain oksentaa, ja sammua. Hauskaa on, kun Edien siisti äiti myöhemmin kylppärissä suihkuttelee tuoksuja, ettei pilvi tms. haisisi.
     Kylpyhuone – amerikkalaiset kutsuvat vessaakin nimellä bath room, kylpyhuone… Siellä voi tapahtua monenkin laista komediaa kuten varsinkin Ben Stillerin tähdittämissä teoksissa: Perhe on painajainen, Sekaisin Marista ja moni muu. Vieras yleensä rikkoo vessanpöntön, se ei vedä, tai sitten se tulvii. Kaikki nousee viemäreistä maan pinnalle. Ja haisee.

Luonto, lumi ja hiljaisuus:

– onko se enää vain muistelmissa, osa historiaa?? Nanook pakkasen poika on historiaa?
” Aavan meren tuolla puolen… ” Nostalgiassa ja kotimaisissa iskelmissä kaihotaan jonnekin salaiseen tai uuteen satumaahan – mutta toisaalta Suomi voi olla jollekin maaginen satumaa – kuten huikeassa elokuvassa Napapiirin rakastavaiset. Mikä halu on rapakon taakse? Onnen taikamaahan? Omalle saarelle? Vaikka tuoreimmat iskelmät opettavat, mitä suomalaiselle miehelle käy ulkomailla – kun menee viimeisetkin siemenperunat.

Luonto, lumi ja hiljaisuus – onko se enää vain muistelmissa, osa historiaa??

Inhoan sanaa muoti, se on niin turha ja väärä sana. Itse pidän persoonallisesta pukeutumisesta. Turku on siinä taiteellisessa mielessä boheemi ja suvaitseva kaupunki, että siellä saa runoilija olla sukkahousut päässä tai jalassa.
Puhunkin yleensä rättibisneksestä, tai vaatteista. Nyt tarjolla on kevääksi, ja kesäksi ihanan meren vihreän ja sinisen puhtaita, kuulaita sävyjä…. Akva, indiko, denim, petrooli, utupetrooli… Kylmät sorbettivärit…. Kevät sulaa, ja ilmastonmuutos on sujautettu joka toiseen keskusteluun – ja mainokseen.

Vesi, sumu ja kuolo:

Elokuvista tuttu Sumujen silta löytyy ainakin Linnanmäeltä. Silta on portaali Tuonelaan. Miksi se on monien turhien itsemurhien paikka. Elokuvissa ihminen halutaan pelastaa itsemurhalta juuri sillalta – kuten Ihana on elämä jouluelokuvassa. Että kyllä elämässä on vielä, jotakin. Ettet ole turha. Hitchcockin versioimassa kauhuromanttisessa trillerissä Rebekka nainen pelastaa miehen hyppäämästä törmästä pauhuavaavaan veteen. Vai oliko mies edes itsemurhaa valitsemassa? Tämä kohta ei ole sama kuin kirjassa. Tämä on elokuvissa ja sarjoissa käytetty varsinainen nimensäkin mukainen cliff hanger, jossa roikutaan kuilulla.

Pimeät, epämääräiset laiturit kuuluvat rikos-genreen, oli kyseessä salakuljetus, tai sitten ihminen halutaan laittaa seisomaan betoniämpäriin. Tätä koomista hahmoa on käytetty vanhan ajan slapstickissä, mutten muista oliko Ohukainen ja paksukainen vai Chaplin asialla. Yhtä kaikki – ihminen heijuu puolelta toiselle kuin keilapallo, kun sementti on kiinteää ämpärissä. Tämä on tietenkin mafian tekosia. Kultti-elokuvassa The Shadow vuodelta 1994 on tällainen komea kohtaus.
     Kylmässä ja modernissa, silti viktoriaanisessa Hammer-maisessa kauhuelokuvassa Frankenstein must be destroyed hullu tiedemies Frankensteinilla on työhuoneensa alla lattialuukku, josta voi heittää joen vietäväksi niin epäonnistuneet luonnokset kuin liian uteliaat. Tällaista luukkua käytetään myös muissa historiallisissa ja/tai fantasiatarinoissa.



Lumipalloefekti:

Lumivyöryt ovat osa kauhua ja arkea, kuten Jean-Christophe Grangé: Purppuravirrat (1999) teoksessa, jossa ollaan niin ikään eristäytyneessä yliopistossa, joka sijaitsee goottilaisittain pelottavassa vuoristossa, tapahtuu kummia, kun yli-ihmisen väitöskirjaa tehdään.... Olemme nykyajassa, syrjässä sijaitsevassa hyperälykkäiden koulussa jonka päällä lepää jokin pahaenteinen suvun tai seudun [ mahdollisesti sukurutsallinen? ] kirous.
     Hichcockin elokuvassa Nainen katoaa ( 1938 ) juuri lumivyöry myöhästyttää junaa. Piirretyissä lumipallo vain kasvaa, ja kasvaa…. Ja nappaa sisäänsä niin sukset kuin sauvatkin.
 

Reipas rekiretki:

Muistan reippaan rekiretken hevosella, vielä 1970-luvulla, istuin reessä, ja hevosta ohjasti Anttu Särestöniemessä. Muistoissani hän ajaa jopa jäätyneen lantatunkion yli.
Symboloiko sauvakävely, ettei Suomessa enää tarvita suksia?
Hienoja, traagisia lumielokuvia on mainitun Napapiirin rakastavaiset lisäksi Erämaa syö miestä, ja Day after tomorrow.
    Kuuluuko Sataako jouluksi lunta? tähän kategoriaan? Kaikki haluavat valkoisen joulun, mutta silti jatkavat planeetan tuhoamista niin että kaikki lämpenee...



Kaivo on pelottava:

Ennen vanhaan peloteltiin, ettei kläppi, kakara, tippuisi kaivoon.
Batman begins filmissä palaamme traagisen Lepakkomiehen traumaattiseen lapsuuteen. Hän tippuu kuivaan, pimeään kaivoon. Kun kaivon pohjalta katsoo ylös näkee heleän täysikuun jonka hopeinen kehä on täydellinen. Sitten lepakot valtaavat kaivon. Nuori Bruce Wayne pelkää. Batman ammentaa peloistaan oman persoonansa, lepakkomiehen naamion.

Veden vuosi: tulva ja huhtikuu

Onko kauniimpaa ja kauhistuttavampaa elementtiä kuin vesi, elämän edellytys... Kuinka monin tavoin veden pintaan heijastuu todellisuus...

Miksi vesi ja sen monet muodot? Onko vedestä, tai vedessä otettuun valokuvaan copywrightiä? Miksi vuosi, eikä vuosia? Onko miltei läpinäkyvä vesi passiivista, koska sillä ei ole omaa muotoa? Mitä vesi saa aikaan? Mikä on veden merkitys?
     Vesi hioo kallion sileäksi, ajan kanssa… Se on lapsen riemu lätäkköleikeissä, se on koiran villi loikka ensilumessa. Räiskyminen, pärskyminen, eläminen - runo, jonka Sean Penn lausuu Weight of Water elokuvassa. Meri on myös synkkien kelttiläistarinoiden paha syöjätär joka tekee rannoille leskiä. Saunassa synnytään ja puhdistutaan.  Saunassa ollaan hiljaa, kylpylässä mekastetaan, ja porealtaissa kuvitellaan olevamme Hollywood Boulevardilla limusiinissä... Tai sitten olemme kuin Joan Collins vaahtokylvyssä, vieressä bakeliittipuhelin joka toimii pahuuden ja hovijuonittelun välineenä..
Vesi on jokaisen oikeus. Vai onko? Myrskyjä vesilasissa - kuten teoksessa Jurassic Park.
Mikki Hiiri merihädässä. Huh hah hei ja rommia pullo.

Vesi on maaginen: Peilityyni tulvan pinta... Saamelaisten sauvojärvi... Merenneidon valtakunta.. Tervetuloa...




Kun vesi on kortilla? Apokalyptisellä tundralla taistellaan viimeisestä vesipisarasta: World gone wild, 1988:
this is the sea Veden vuosi  
The Water diary - Jane Campion
Tappajahai

Mustan laguunin hirviö
Grabbers! mahtaisa ja kovin kostea rakkautta ja anarkiaa kauhukomedia irlannista!
peter sellers kovin ruåtsalaisena
Viserys Sexy Bath Scene Game of Thrones
Dynasty vs Sparks, klassinen kissatappelu luxus uima-altaalla
ja tietysti: Damned: Anything! Oletko nähny Vanianin suihkussa... I want everything I have seen in movies!!!! The Producers -- I'll do it! -- He'll do it!
Million Dollar Mermaid - Official Trailer (1952)
The Cramps - Creature From The Black Leather Lagoon ja mikä päättääkään tämän aiheen parhaiten: mustanahkaisen laguunin hirviöööööö
© jemina staalo 1998-2014.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti